tiistai 28. huhtikuuta 2009
Tänään olin ehkä elämäni parhaalla keikalla ikinä. Kaverini Ella oli voittanut Radio Helsingin kilpailusta liput Don Johnson Big Bandin levynjulkistuskeikalle ja pyysi minut mukaansa.
Keikka pidettiin vanhassa raitiovaunussa, joka kulki ympäri Helsingin katuja. Aluksi kuunneltiin uutta levyä, nautittiin maisemista ja syötiin sipsejä ja juotiin limsaa. Uudella levyllä oli paljon hyviä biisejä jotka menivät tehokkaasti jalan alle jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.
Levyn kuuntelun jälkeen bändi soitti livekeikan liikkuvassa ratikassa. Tunnelma ratikassa oli tosi ainutlaatuinen, ja pysäkeillä odottavat ihmiset tuijottivat ihmeissään ikkunoista sisälle. Välillä rumpali nousi rumpujensa äärestä ja soitti rumpukapuloilla seiniä ja penkkien selkänojia. Bändin beatboxaaja Felix Zenger teki kummallisia rytmiääniä, joita ei voi mitenkään kuvailla jos ei ole nähnyt sitä itse. Äänet kuulostivat siltä kuin ne tulisivat jostain koneesta tai siitä semmoisesta DJ:itten levysoitinpöydästä jossa levyjä raavitaan ja vingutetaan edes takaisin (jos joku tietää mikä sen pöydän nimi on niin saa sivistää landepaukkua), mutta oikeasti se äijä teki ne kaikki äänet itse ilman mitään soittimia!
Meillä oli Ellan kanssa parhaat paikat juuri soittajien edessä. Jammailimme innokkaasti hyvän musiikin tahdissa ja tunnelma nousi niin korkealle että lopulta piti nousta penkille seisomaan. Yhtäkkiä ratikka teki äkillisen nykäyksen ja horjahdin taakse päin. En ihan kerennyt ottaa kiinni viereisestä tukipilarista vaan rojahdin istualleni takana olevalla penkillä istuvan parrakkaan ukkelin syliin! Yhtäkkiä huomasin vain istuvani hame korvissa ja ja sinapinväristen sukkahousujen verhoamat jalat pystyssä sojottaen! Onneksi Ella veti minut nopeasti takaisin pystyyn, eikä takana istuneelle ukollekaan käynyt mitenkään. Oli tosiaan niin hyvä keikka että kannat kattoon, kirjaimellisesti! :D
Tässä parhaita kuvia keikalta:
Lopuksi kävimme vielä Ellan kanssa hakemassa kesän ensimmäiset jäätelöt Esplanadin jäätelökioskilta. Otin ison pallon minttua niin kuin aina pienenä. Se on parasta jätskiä heti polkan jälkeen. Polkkaa ei valitettavasti saa enää juuri mistään, minkähän takia sen tekeminen on lopetettu? Se oli sitä ihanaa ruotsalaisten karkkikävelykeppien makuista jäätelöä jossa on punaisia pisteitä.
Jäätelöitä lipoessamme ohi kulki useampikin äiti vaunuissa olevan pienen lapsen kanssa. Pikkulapset näyttivät haistavan jäätelön jo kaukaa ja loivat meitä kohti ahnaita silmäyksiä. Oikein tuntui että jäätelö pitäisi laittaa piiloon kateellisten lasten silmien edestä. No, nyt on kuitenkin kesäkausi virallisesti avattu myös jäätelön syönnin osalta. Toivottavasti ne vaunuissa istuvat pikkulapsetkin saivat myöhemmin osansa.
Niin, ja tänään oli muuten ensimmäinen päivä kun tarkeni olla lyhythihaisella ulkona!
2 kommenttia:
Oho, johan on ollu keikka! :D
Ja polkkajäätelö on aina ollu munki suosikki. En tajua miks ne aina lopettaa just niiden parhaiden jätskien ja karkkien valmitukset, niinku polkkajätski, semmonen pilvijäätelö, jossa oli kinuskikstiketta ja omppupastirollit.. ja monet muut. -__-
Joo kyllä oli hyvät jamit! :D
Oon täysin samaa mieltä pastirolleista. Ne oli niin hyviä ne isot kovat pastirollit joita oli pienenä, joista tuli sisältä jotain töhnää sitte kö niitä oli ens imeskelly kauan. Ne oli mun suosikkeja mutta ei niitä oo saanu mistään tosi pitkään aikaan.
Toinen mitä ei tehty vuosikausiin on tyynymurot, mutta niitä onneks saa taas!
Tsemppiä sinne Japaniin! 8)
Lähetä kommentti