tiistai 16. kesäkuuta 2009
Tänä aamuna kun heräsin ja avasin silmät, alkoi päässäni soida välittömästi Karibian merirosvojen tunnusmusiikki. Olimme nimittäin lähdössä työporukan kanssa purjehtimaan Helsingin edustalle kolmimastoisella purjeveneellä. Laivan nimi oli Kathrina, ja se muistutti vähän merirosvolaivaa (ainakin minun mielikuvitukseni mielestä).
Aluksi kuljimme purjeet alhaalla pelkillä moottoreilla vähän kauemmaksi rannasta. Kulutin aikaa ottamalla valokuvia laivasta löytyvistä yksityiskohdista.
Laivan reunasta roikkui hieno ankkuri, jota ei valitettavasti kertaakaan heitetty mereen (olisi kuulunut hyvä loiskahdus).
Paljon oli kaikenlaisia köysiä ja solmuja. Olisin minäkin vanhana partiolaisena osannut vääntää johonkin köyteen merimiessolmun, jos vain olisi annettu!
Laivan keulassa oli tämmöinen hälytyskello. Minun sormeni syyhysivät koko matkan ajan käydä kalistamassa hälytyskelloa kaksin käsin ja huutaa kurkun täydeltä "MIES YLI LAIDAN!" tai "MUSTA LIPPU STYYRPUURISSA!". Olisi saatu miehistöön vähän vipinää!
Laivassa oli myös laivakoira nimeltään Sniffe. Minkä muunkaan niminen laivakoira voisi olla? Ei minkään muun! Sniffe oli oikein muheva ja älykäs. Se istui tärkeän näköisenä kajuutan katolla ja tarkasteli horisonttia viisas katse silmissään.
Kun oltiin päästy vähän kauemmas rannasta, nostettiin purjeet. Merimiehet pääsivät mastoihin kiipeilemään, minä en. Mutta sain auttaa nostamaan purjeita ylös! Voi että se oli mukavaa! Olikohan tämä sitä purjeiden "reivaamista"? Aika raskaita ne purjeet olivat, vaikka meitä oli kaksi raavasta naista repimässä köydestä.
Etupurjetta nostettaessa sain kiivetä kajuutan katolle seisomaan. Siellä tuntui jo aika merimiesmäiseltä! Lisäksi taivaalle kerääntyvät tummanharmaat pilvet kohottivat tunnelmaa. Minun piti oikein pinnistellä, etten olisi puhjennut laulamaan "Huhhahhei ja rommia pullo, viistoista miestä ja arkulla vainaa!".
Myöhemmin kävin kysymässä kapteenilta, saisinko kaapata laivan. Anteeksi, tarkoitan että saisinko kokeilla pitää ruorista kiinni vähän aikaa. Tarkoituksena oli vain lavastaa tilanne paria valokuvaa varten, mutta kapteeni antoikin minun oikeasti ohjata laivaa aika pitkän matkaa! Hän seisoi vieressä antamassa ohjeita, milloin pitäisi kääntää mihinkin suuntaan ja kuinka paljon. Kaukana näkyi merimerkki, joka piti kiertää styyrpuurin puolelta. Kovan sihtaamisen ja veivaamisen jälkeen sain ohjattua laivan menemään siitä kohti mistä pitikin.
Kapteeni antamassa ohjeita.
Ruorissa laivan haltuunsa ottanut nainen, joka tietää täsmälleen, mitä tekee..
Joku kysyi minulta, olenko ennenkin nostanut purjeita ja ohjannut laivaa. Vastasin, että en ole, mutta YARRRRR!, olin aikaisemmassa elämässäni merirosvo! :D
Yksi merimiehistä kiipesi edessä olevaan mastoon. Voi että minunkin olisi tehnyt mieli! Mutta ei kapteeni varmaan olisi päästänyt, joten en kehdannut kysyä.
Kyllä siellä laivassa tarjottiin ruokaakin, joka taisi vielä olla tosi hyvää. Ruoka vain jäi vähän sivuseikaksi, koska köysistä kiskominen oli niin mukavaa.
Tekisi melkein mieli vaihtaa alaa ja ruveta merimieheksi! Voisin tatuoida toiseen olkavarteeni ankkurin ja toiseen merenneidon. Ehkä ensimmäiset merimatkat täytyisi aloittaa märssykorissa huutamassa, milloin on maata näkyvissä, ja siitä voisi sitten vähitellen edetä kapteeniksi.
Kapteeniksi päästyäni ostaisin nahkaisen, kolmikulmaisen sulkahatun ja pitäisin vyölläni pitkäpiippuista pistoolia ja lyhyttä, käyrää miekkaa. Kiertäisin kaikki seitsemän merta ja kävisin kaivamassa aarrearkkuja autioiden saarien rantahiekasta. Aarrearkuista löydetyillä kultarahoilla ostaisimme miehistön kanssa salasatamasta puulaatikollisen kuubalaista rommia, tanssisimme nuotion ympärillä ripaskaa ja laulaisimme sitä "huhhahhei ja rommia pullo".
Iltaisin istuisin kajuutassa lukemassa tuiman näköisenä merikarttoja kynttilän valossa ja pureskelisin mietteliäästi suupielessäni roikkuvan piipun vartta . Sniffe nukkuisi rauhallisesti lattialla päivän toimien uuvuttamana. Iltaruuaksi tarjottaisiin villisian lihaa, jota saisi syödä suoraan sääriluusta. Arabialaisesta kauppalaivasta varastetussa puolipallon muotoisessa lintuhäkissä vihreä papukaija raakkuisi "tuulta purjeisiin!" ja kaivelisi käyrällä nokallaan siemeniä viinirypäleistä.
Kyllä olisi hyvää elämää se!
