Tänään on pienemmän Rakasiskoni synttärit. Kaksikymmentä vuotta sitten odotimme isomman Rakasiskon ja isin kanssa jännittyneinä, että äiti toisi pienen käärön sairaalasta kotiin. Muistan, että isi vuoli meille keittiössä pieniä puuveneitä ja isompi (vaikkakin silloin vielä aika pieni) Rakasisko kiipeili kärsimättömänä tuolilla pää alaspäin, mehiläissukkahousut vilkkuen ja hame korvissa.
Rakasisko oli aluksi ihana, pieni ja hyvänhajuinen nyytti, jota pelotti pitää sylissä ettei se vain mene rikki. Jos otettiin valokuva nyytti sylissä, piti istua sohvalla jäykkänä ja jännittyneenä siihen asti, että kuva saatiin otettua. Vasta sitten saattoi taas hengittää.
Joskus äiti laittoi Rakasiskolle hiuksiin pienen rusetin. Rakasisko oli silloin vielä niin uusi, että hiuksia sillä ei ollut juuri ollenkaan, mutta rusetti piti olla. Kerran kirjoitin kiiltokuvakirjaani runon Rakasiskosta. Enää en muista runosta muuta kuin että se päättyi sanoihin "hän oli myös maailman kaunein".
Rakasiskolla oli ihana samettinen loviisanmekko, jossa oli prinsessan kaulukset ja koristeneula. Joskus vieläkin kuvittelen, että Rakasiskoni mahtuu joko loviisanmekkoon tai sitten siihen kukkaiseen, johon kuului neidin hattu. On vaikea uskoa, että pienestä Rakasiskosta on kasvanut aikuinen.
Pienenä Rakasiskolla oli aina jokin tärkeä eläin, joka otettiin mukaan joka paikkaan. Ensin oli Harmakisu, sitten Simba ja sen jälkeen ainakin Keltainen Ankka. Nykyään Rakasisko tykkää pöllöistä, koirista ja kissoista. Pöllöt ovat niin sopivia, ja Rakasiskon pöllökokoelma kasvaakin koko ajan hyvää vauhtia. Maailmalla matkustaessa tulee monesti vastaan niin hyviä ja sopivia pöllöjä, että tekisi mieli viedä ne kaikki Rakasiskolle lahjaksi, jos sillä vain olisi syntymäpäiviä ja jouluja tarpeeksi usein.
Yksi parhaista asioista Rakasiskossa on sen nauru. Sitä tulee usein, paljon, kunnolla ja runsaasti kerralla. Se kuuluu kauas ja tarttuu hyvin. Voi että haluaisin oppia nauramaan samallalailla kuin Rakasisko! Rakasiskosta on paljon valokuvia, joissa sen hymy yltää korviin asti.
Rakasisko on hyvin luova ja kekseliäs. Jo pienenä hän harrasti "ponien piirtämistä, LLLLlläpi!". Sen jälkeen hänen on muun muassa nähty onkivan kaloja pesuvadista parempien kalavesien puutteessa. Rakasisko myös tietää, mitä tahtoo, ja keksii keinot saada sen. Hädin tuskin nyytistä kuoriuduttuaan ja puhumaan opittuaan hän vaati päästä pulkkamäen sijasta laskettelurinteeseen, koska muutkin menivät. Pulkkamäki on vauvoja varten! Hetken kuluttua Rakasisko jo laskikin mäkeä turkislakin häntä suorana kuin olisi syntynyt sukset jalassa.
Odotan jo kovasti hiihtoloman alkamista ja Rakasiskojen näkemistä. Sekä Rakasiskon uuden Miiru-kissan näkemistä!
Rakasiskot ovat parasta, mitä on.
