Vappu Tampereella (ja Piisamirotta, houweih)

maanantai 4. toukokuuta 2009

Menimme Vapuksi Tampereelle, koska kaverimme Sari ja Pieter kutsuivat meidät järjestämiinsä vappubileisiin. Oli tosi mukavaa päästä Tampereelle pitkästä aikaa. Ehdin sentään asua siellä seitsemän vuotta ja kiintyä kovasti niin ihmisiin kuin paikkoihinkin, ennen kuin viime syksynä tuli yllättäen eteen muutto Espooseen. Aseman ovista Hämeenkadulle kävellessä oli ihan semmoinen olo kuin olisi tullut kotiin.

Onnenpäivä! Sarilla oli munkkitaikina valmiina odottamassa. En ole koskaan itse uskaltanut tehdä munkkeja, koska olen kuullut kammottavia tarinoita siitä miten kattila voi syttyä tuleen ja liesituuletin voi imaista liekit hormiin niin että koko kerrostalo roihahtaa palamaan. Sarilla ei onneksi ollut liesituuletinta joten munkkienpaisto tuntui turvalliselta. Ja kansi oli koko ajan vieressä odottamassa.

Munkkitaikinan leipominen oli hankalaa, ja Sari pyöritti taikinasta niin ahnaan suuria palluroita, että ne oli pakko leipoa uudestaan pienemmiksi. Se oli kuitenkin mukavaa hommaa keittiössä rupatellessa.

Lopulta saatiin munkit kattilaan tirisemään. Ensikertalaisten tekemiksi niistä tuli aivan uskomattoman hyviä! Pojat söivät munkkeja kaksin käsin suupielet sokerissa. Montako olet syönyt? No neljä.. Hyvä että maistuivat!

Jostain syystä keittiöön oli eksynyt myös todella kuvauksellinen ananas. Se on sitten kaunis hedelmä.

Yhdellä juhlijoista oli varmaan ihanin koskaan näkemäni sormus. Aluksi katsoin kauempaa, että se on pupu, mutta lähempää katsottuna se osoittautuikin pieneksi metsäkauriiksi. Se oli tehty samanlaisesta aineesta kuin ne eläinperheet, joilla leikittiin meillä kotona kun oltiin pieniä. Meillä oli ainakin pupuperhe ja virtahepoperhe ja ehkä jotain muita. Virtahepoperheen isä oli merimies, ja sille oli tatuoitu mustalla tussilla ankkuri olkapäähän ja piirretty housut jalkaan. Tämän bambisormuksen nimi oli kuulemma Pirkko Jänes, mikä ainakin minun mielestäni sopii sille oikein hyvin.

Teimme vapun kunniaksi Tequila Sun Riceja. Minä en itse osannut sekoittaa niin että värit jäisivät päällekkäin, mutta veracruzilainen drinkkimestari neuvoi, että ensin sekoitetaan ripaus tequilaa appelsiinimehuun ja lopuksi kaadetaan punaista granadiinia varovasti sekaan niin että se valuu lasin pohjalle. Hienoja niistä tulee kun osaa:

Seuraavana aamuna maistui sydämmenmuotoinen kinkkupiirakka. En ehtinyt edes ottaa kuvaa ennen kuin joku nälkäinen oli viillellyt piirakan palasiksi!

Vappupäivänä kävimme Koskipuistossa katsomassa teekkarikastetta ja kävelemässä vappumarkkinoilla. Erityisesti tykkään vappuna niistä ilmapallon myyjistä, joita nytkin oli paljon, mutta en jostain syystä tullut ottaneeksi niistä kuvaa.

Lauantaina oli myös tosi ihana ilma, ja lähdimme kävelylle ympäri Tamperetta. Kävimme ostamassa ihanat italialaiset jäätelöt Tampereen Jäätelötehtaan kioskilta. Suosittelen sitä paikkaa kaikille! Se on siinä Keskustorilla olevan Grill-ravintolan viereisessä tunnelissa josta pääsee Finlaysonille. Vähän piilossa se on mutta kannattaa tulla kauempaakin. Jäätelöt ovat ihania ja erikoisen makuisia, ja vohvelit paistetaan ja kääritään tötterölle siellä jäätelöaltaan vieressä! Haisee tosi hyvälle ulos asti. Minä otin kookos- ja kiivijäätelöitä, sopivat aika hyvin yhteen ja olivat keväisen värisiä.

Jäätelökioskilta matka jatkui Finlaysonin läpi Näsinpuistoon. Plevnan edessä näimme kaksi pokemonia jotka olivat menossa turkit päällä elokuviin! Ne olivat niin mukavan näköisiä että oli pakko huutaa "Hei Picachu, saanko mää ottaa sinusta kuvan?!" Tuo vaaleanpunainen ei kuulemma ollutkaan pokemoni vaan joku Kikurumi, en ole ikinä ennen kuullut, tietääkö joku kuka se on ja miten se kirjoitetaan?

Seuraavaksi kävelimme Näsinpuistoon. Se on oikeastaan suosikkipuistoni Tampereella. Kävin siellä usein kävelyllä kun asuin keskustassa, ja sinne oli melkein ikävä. Siellä on paljon kivoja puita ja pensaita ja kukkia. Mäen päältä on hyvät näkymät Särkänniemeen, joka oli juuri avattu. Siellä näkyi olevan myös ainakin yksi uusi laite.

Kävimme myös katsomassa Pieterin työväenopiston kurssilla rakentamaa puuvenettä. Se oli tosi hieno ja melkein jo valmis. Vielä puuttuvat vain penkit ja airot, ja sitten tietysti keulasta koristeelliseksi veistetty lohikäärmeen pää ja molemmilta sivuilta pyöreät viikinkikilvet. YARRRR!!!!! Kesällä saatamme vielä päästä viikinkilaivan kyytille, jos hyvin käy.

Olen odottanut jo monta viikkoa hiirenkorvien puhkeamista kuin joulupukkia! Tänä viikonloppuna niitä rupesi vihdoin näkymään. Parhaista oli pakko ottaa kuvia. Nämä muhevat pallurat ovat minusta tosi kivan näköisiä. Auringonpaisteessa näyttää melkein siltä kuin ne hohtaisivat kellanvihreinä.



Lauantai-iltana menin vielä yhdeksi yöksi Helenalle kylään. Kissat olivat mainioita ja patsastelivat terassin parhaassa aurinkotuolissa, mikä on tietysti kissan arvolle sopivaa. Oma kissani Tassukin otti aina kuninkaan paikan Baden-Badenista. Helenan kissat ovat tosi mukavia. Hipusta tykkään kamalasti koska se on ensinnäkin Tassun värinen ja toisekseen luonteeltaan tosi älykäs. Se tietää, että minun syliini voi (ja kuuluu) tulla istumaan silloin kun syön keittiön pöydässä iltapalaa. Lisäksi se tietää että jos siihen tulee istumaan, saattaa saada leivän päältä voita. Mutta senhän kissa ansaitsee, kissat ansaitsevat vain parasta.

Toinen kissa, Sisu-Matti on myös tosi hyvä ja houweih. Se on aika paksussa kunnossa mutta ahtautuu silti kaikkiin kapeisiin paikkoihin löhöilemään. Sillä on hyvät ja pörheät vatsavillat, joita on mukava silitellä.

Illalla kävimme kävelyllä Iidesjärven rannalla. Pienen puron yli meni puinen silta. Rannassa oli pikkupoikia ongella. Hiirenkorvat olivat puissa nupullaan ja haisivat hyvälle keväälle. Koko matkan ilmassa oli aivan pökerryttävän hyvä kevään haju. Ruohoa, lehtiä, multaa, puun kaarnaa, järven rannan mutaliejua. Melkein tuntui siltä kuin olisi ollut maalla.

Näimme rannassa tosi isoja järvisimpukoita. En edes tiennyt, että Suomessa on näin isoja simpukoita! Ne olivat ison kämmenen kokoisia, niin isoja että minun kämmenelläni simpukka olisi yltänyt sormenpäihin asti. Voi vain kuvitella, minkälainen mälli siellä on asunut sisällä!

Pysähdyimme vähäksi aikaa rantaan haistelemaan kevään hajua ja kuuntelemaan lintujen ääniä. Seisoimme siinä aika hiljaa kun yhtäkkiä takavasemmalta kuului rapinaa, ja käännyimme katsomaan mikä siellä oli. Piti oikein pidätellä itseään ettei olisi huutanut isoon ääneen "HOUWEIH!!", koska sieltä käveli meitä kohti joku hyvä eläin! Se oli pienen kissan kokoinen ja karvainen, ja sillä oli laiha häntä. Päätimme, että sen täytyi olla piisamirotta. Piisamirotta könkköili lähemmäksi eikä välittänyt meistä mitään, kun seisoimme ihan hiljaa liikkumatta ja puhumatta. Sitten se pulahti veteen ja ui siitä meidän nenämme edestä, häntäänsä heilutellen ja onnellisen näköisenä. Aivan teki mieli nauraa ääneen kun se oli niin hyvä eläin! Harmi vain etten saanut piisamirotasta kuvaa koska sehän olisi säikähtänyt kameran ääntä ja uinut häntäänsä heilutellen karkuun.

Lisäksi vedessä oli jotain kummallisia, kuikuilevia kaloja. Ne kävivät aina välillä nostelemassa joko eväänsä tai nokkaansa veden pinnalle, mutta oli mahdotonta sanoa, mikä osa kalasta siellä näkyi. Niitä oli aika monta, ja aina vähän väliä joku kävi pinnalla kuikuilemassa. Ne näyttivät vähän niin kuin pieniltä hain eviltä. En vieläkään voi käsittää minkälaisia kaloja ne oikein olivat.

Paluumatkalla keräsimme vielä vähän kissoille kevätheinää syötäväksi. Heinät haisivat niin hyvälle, että sitä piti haistella koko lopun kävelymatkan ajan. Puusillan kohdalla näimme vielä toisen piisamirotan, mutta taaskaan ei ollut kamera laukaisuvalmiina.

Nyt kuuluu takapihalta lintujen iltaviserrystä. Taidan lähteä sänkyyn lukemaan vielä hyvää kirjaa ennen nukkumaan menoa.