lauantai 9. toukokuuta 2009
Aamulla heräsin sateenropinaan ikkunalasia vasten. Oli ihanaa maata sängyssä puolille päivin lukemassa hyvää kirjaa ja kuuntelemassa sateen ääntä. Jos ulkona olisi paistanut aurinko, se olisi jotenkin huutanut "nyt ylös sängystä kuhnimasta ja ulos lenkille!", mutta sateen ääni sanoi vain, että makoile ihan rauhassa, mihinkään ei ole nyt kiire.
Sitten keitin aamukahvia ja söin hyviä ja rapsakoita kaurapaahtoleipiä joitten päällä oli aprikoosihilloa. Ennen inhosin suolaisen ja sokerisen ruuan sekoittamista keskenään, mutta nykyään en voisi elää ilman joka aamuista aprikoosipaahtoleipää. Niin mieli muuttuu.
Vaikka ulkona satoi, teki silti mieli lähteä pihalle raikkaaseen ilmaan haistelemaan kevään hajua. Pukeuduin punaiseen sadetakkiini, jossa on sateenvarjon kuvia. Otin mukaan vain pienen, littanan laukun jossa oli pankkikortti ja nenäliinoja, että oli kevyempi kävellä.
Kävin kävelemässä pieniä pyöräteitä pitkin. Välillä vain pisarteli vähän, välillä taas satoi oikein kunnolla. Pisarat ropisivat mukavasti sadetakin huppua vasten. Ilma oli todella raikas ja sitä oli mukava hengittää. Kävin kääntymässä aika kaukana pienen pellon laidassa. Siellä näkyi olevan jonkinlaisia vuokrattavia kaupunkilaisten kasvimaita. Soratiellä pellon reunassa näin kaksitoista oikeaa, kiemurakuorellista etanaa, joilla oli kodit selässään. Ne mönkivät hitaasti tiellä tuntosarviaan ojennellen. Harmi, etten ollut ottanut kameraa mukaan, niin en saanut kuvaa etanoista. Pitää käydä seuraavalla sadekelillä kuvaamassa niitä.
Paluumatkalla kuulin, kuinka Ison Omenan Prismasta joku kutsui minua. Olen jo jonkin aikaa haaveillut uudesta ja nätistä ulkoilupuvusta, jota voisin pitää sitten kun alan kulkea työmatkoja pyörällä. Tähän asti olen ulkoillut Jukujukumaan kesätöistä saadulla tuulipuvulla, mutta sille kävi viime syksynä vähän huonosti, kun halusin juoksulenkillä nähdä meren rannassa uivat joutsenet vähän lähempää ja luiskahdin rantakalliolta perseelleni mereen. Sen jälkeen koko jukupuku oli pakko pestä koneessa, ja siellä se venähti aivan muodottamaksi laukuksi.
Bussikorttiini on ladattu kautta enää viikon verran, joten nyt olisi uuden tuulipuvun löytämisen aika. Voi kamala, näinkö vanha minusta on tullut, että tulen onnelliseksi kun saan ostaa Prismasta tuulipuvun! No, menin kuitenkin sinne katselemaan, löytyisikö sattumalta jokin hyvä. Urheilukaupoissa ne ovat kuitenkin niin kalliita. Ja sieltähän se löytyi Prisman alennusrekistä, juuri minun kokoiseni ja näköiseni puku, johon kuului omenanvihreä takki ja harmaat housut. Se oli tosi järkevän näköinen ja mukavan tuntuinen, vaikka löytyikin Prisman alennusmyynnistä eikä mistään hienosta urheilukaupasta. Lisäksi se oli niin naurettavan halpa, ettei tarvinnut miettiä kahta kertaa, ostanko vai jätänkö.
Nyt on mukava aloittaa kesän työmatkapyöräilyt kun on uusi punainen pyörä ja mukava ja nätti tuulipuku.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti