Lapsuuden Metsä

torstai 5. maaliskuuta 2009

Olen aina pitänyt metsistä. Jos en aina välillä pääse metsään kuljeskelemaan, tulen hulluksi. Metsässä leijuu puhdas ja vihreä tuoksu, ja valo taittuu hienosti siivilöityessään puiden oksien lävitse. Parhaita ovat metsät, joissa on isoja ja vanhoja puita, joiden kaarnasta roikkuu naavatukkoja. Mutta mikään metsä ei ole yhtä hyvä kuin oma Lapsuuden Metsä. Siellä aika pysähtyy ja ahdistavat asiat lakkaavat olemasta.

Lapsuuden Metsässä puiden latvoista kuuluu tuulen huminaa ja lintujen ääniä. Iltahämärässä pienet, hyväntahtoiset olennot kurkkivat uteliaina kivien ja sammalmättäiden takaa. Talviyönä jääkiteet kimaltelevat puiden oksissa pieninä timantteina ja hengitysilma nousee valkoisina kiehkuroina pakkasilmaan. Lapsuuden Metsästä johtaa salattuja polkuja vuorien taakse, valtamerten rantaan ja kummallisten olentojen kansoittamiin kaupunkeihin. Näitä polkuja kuitenkin vartioidaan tarkasti, eikä kenen tahansa anneta niitä löytää.

Yksi tämänhetkisistä suosikkilauluistani on Indican Lapsuuden metsä:

Lapsuuden metsä

Silmät kiinni, tyhjä mieli yksin humisee
Ajatukset orvot eksyneenä harhailee
Missä linna menneisyyden, metsä lapsuuden?
Koitan huutaa kadonneille heitä kuule en
Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi
illan tullen uupuneena mukaan mennä voi
Siellä lauloi satakielet, pajupillit soi
Tiesin tarkan reitin, kuinka sinne päästä voi

Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan
Löi kaviot ilmaa laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden
niin vapaa on lapsi laitumellaan

Suossa ratsu makaa, yli lennä enää ei
Harmaat päivät huolineen kai siivet siltä vei
Käännyn, märin jaloin joudun kotiin palaamaan
Kaukana, niin kaukana tuo lapsuuteni maa
Kuinka juosta uskaltaisin yli vettyneen suon
kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen
Enää jaksa uskoa en, että unelmat
jalat väsyneet yli soiden kantavat

Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan
Löi kaviot ilmaa laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden
niin vapaa on lapsi laitumellaan

Laukkaa, laukkaa, laukkaa ratsuni
näytä linna, vie mut ylitse pimeän kuilun
takaisin lapsuuden metsään juokse
Laukkaa, laukkaa, laukkaa ratsuni
lennä, hyppää rotkon ylitse
Löydä jälleen tuttu polkusi tuo

Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan
Löi kaviot ilmaa laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden
niin vapaa on lapsi laitumellaan

-Indica-

Nämä sekä muita sanoituksia: www.indica.fi