Banaaninäkkileipäkorvakorut

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Tänä viikonloppuna meillä oli talo täynnä vieraita. Rakasisko tuli kylään jo torstai-iltana Sinisen Lihavan kanssa. Sininen oli ensi kertaa junamatkalla ja sitä tietysti jännitti, mutta onneksi sisko ja Sininen saivat paikan lasten leikkivaunusta, jossa viiden tunnin matka oli kuulemma sujunut aivan rattoisasti.

Torstai-iltana kävimme hakemassa pajunkissoja. Se oli varmaan ensimmäinen kerta vuosikausiin, kun kävimme siskoni kanssa yhteisellä pajunkissanhakureissulla. Nyt se olikin paljon helpompaa kuin pienenä, koska jaksoimme taivuttaa puskia niin että saimme parhaat ja muhevimmat pajunkissat yläoksista. Kotiin tullessamme virvoimme pöllämystyneen meksikolaisen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun se virvottiin.

Kävimme myös läpi talven aikana kokoamani askarteluarsenaalin, ja muovailimme cernit-vahasta. Rakasisko muovaili hienon pikkulinnun ja mustekalan. Minä tein ensin rumia (mustekalan muotoisia) kukkia ja mietin sen jälkeen, mitä muovailisin seuraavaksi. Rakasisko osoitti vaaleankeltaista vahamöykkyä ja ehdotti, että tee tuosta vaikka banaani. Tämän idean ansiosta syntyivät nämä aivan upeat ja ainutlaatuiset banaaninäkkileipäkorvakorut. Kenelläkään muulla ei varmasti ole samanlaisia! Eikä varmaan kovin monella muulla ole tapana syödä banaaninäkkileipää, kuin Rakasiskolla.

Viikonlopuksi meille tuli kylään myös hiekkalaatikolta asti tuttu lapsuudenystäväni. Hänen kanssaan koristelimme pääsiäisoksia, ja niistä tulikin komeita. Myös Sininen Lihava oli onnellinen tavatessaan vihdoinkin tähän mennessä vain virtuaalimaailman kautta tuntemansa verkostokaverinsa.

Yhtenä aamuna Sininen Lihava raahasi kirjapinon tietokonetuolille ja valtasi multimediakeskuksen. Pitihän sen hoitaa verkostojaan ja päivittää Facebookia. Se löysi koneelta myös todella mielenkiintoisen pelin ja datasi sillä melkein koko aamupäivän. Sininen istui kirjapinon päällä keskittyneenä ja silmiään räpäyttämättä. Sinä aikana ei kenelläkään muulla ollut asiaa tietokoneelle.